death burger

DevilChef Grilliblogi – Death Burger

DevilChef Grilliblogin kirjoitukset ovat täsmälleen siinä muodossa, kun niitä vuosien saatossa tehtiin. Nyt kun Kauhukeittiön Pimeä puoli on virallisesti kuopattu, re-postataan sieltä muutamia juttuja täysin alkuperäisessä muodossaan. Osa tarinoista kirvoittaa huutonauruun, toiset taas kiusalliseen myötähäpeään. Suurin osa Kauhukeittiön Pimeän puolen kirjoituksista ei välttämättä kestä enää päivän valoja, joten tästä eteenpäin jatkat täysin omalla vastuulla. Osa näistä sopisi varmasti joutua jo unholaan, mutta muutamat klassikkosetit toimivat edelleen.

Herkkä hampurilaispäivämme jäi allekirjoittaneelle mieleen ikimuistoiseksi reissuksi. Muistan, kuinka puhuimme koko kesän ajan aiheesta ja myönnän – vaikka tykkään tulisestakin ruoasta, aiheutti Death Burger jopa pieniä pelon väristyksiä. Olen muutamaan otteeseen nähnyt vierestä, kun tuo hampurilainen on selättänyt haastajansa. Olen myös nähnyt kaikki ne jälkipoltit kavereilla aiheuttaa. Ihmistyyppinä rakastan haasteita, joten tätähän lähettiin selättämään, eikä ottamaan selkään. Haastetta ennen oli toki pakko hieman treenata, jolloin hampurilaisen ketsuppi vaihtui Poppamiehen Ahjo -kastikkeeseen. Yhtenä alkusykseinä päivänä sain viestin, että tänään mennään. Toista kertaa en mene.

Death Burger julkaistiin DevilChef -blogissa 3.9.2010 ja oli kautta aikain blogin toiseksi suosituin artikkeli.

Helvetin tulinen burgeri

Aiemmin tänä keväänä sain ainutlaatuisen tilaisuuden osallistua Tampereella Roosterin ja Poppamiehen järjestämään tulisten ruokien kattaukseen, Hell´s Nightiin, jonka yksi kulmakivi on Death Burger. Viattoman näköinen purseri, josta aistit rouhean raikkaan salaatin, suussa sulavan pekonin, sekä herkullisen pihvin salsakastikkeineen. Todellisuudessa tämä veijari on Suomen tulisin ravintola-annos. Koko annoksen alle 30 minuutissa syönyt palkitaan Death Burger -paidalla, sekä nimi kaiverretaan Death Burger Hall Of Fame tauluun todistukseksi suomalaisesta sisusta, urhoollisesta, sekä hulluudesta. Huomioi, että suorituksen aikana ei tarjoilla maitotuotteita tulisuuden lieventämiseksi. Lupasin syödä burgerin vuoden 2011 puolella, mutta eihän Vorssalaisia paljoa tarvitse yllyttää. Koitokseen lähdettiin aurinkoisena iltapäivänä 1.7.2010.

Sotasuunnitelma oli valmis. Huhujen mukaan suurin osa syöntiyrityksistä on kaatunut ranskalaisiin, jotka potkivat ja lisäävät tulisuuttaa, mikäli ne popsitaan itse burgerin jälkeen. Pelimiesten elkein aloitimme ranuista. Helvetin hyvistä ranuista. Sitä vain naureskeltiin, notta onhan tämä vielä hyvää ja näin se oli. Ranut ääntä kohden ja sitten ottamaan miehestä ja naisesta mittaa – neljä DB:tä kiitos!

Ilmehän sen kertoo – hieman arveluttavaa. ”Ei se voi nyt niin tulinen olla…”. Mainittakoon vielä, että DB:n saa tilattua myös kasvisversiona ja burgeri on myös Roosterin normaalilistalla. Isoon nälkään setin voit tilata myös tuplana. Arvoitukseksi jäi, onko Duoble DB kahden paidan veto – tuskin, koska ei taida tuo pihvi itsessään olla se tulisin osuus tästä kaverista.

Jahas – ranut onnellisesti takana (edelleen helvetin hyvät ranut) ja sitten itse pääruoan kimppuun. Ensiksi DB kahteen osaan. Reipas pala haarukkaan ”Hmmm… pekonia…” Ensipuraisu – potkaisee. Potkaisee uudelleen – nousee edelleen. Vielä vaan nousee. On se tulinen – pakko myöntää.

Hikea puskee koko tiimille. Rauhallinen, herkkä kynttiläillallinen on kaukana, kun DB alkaa ottamaan otetta haastajistaan. Muistan joskus yläasteajoilta, kun hoilasimme Klamydin biisiä, jossa kertsi menee tyyliin ”Naama puutuu”. Nyt se puutui tosissaan. Puhuminen menee sössötyksen puolella, vettä menee litratolkulla ja herkullinen pieni purserin perkule muuttaa raavaat miehet tuskaisiksi pikkuleideiksi.

Burgerin syömisestä oli allekirjoittaneella nautinto kaukana – suoritus hetkellä. Burgeri selätettiin täysin asenteella. Muistan vielä keväisen Hells Nightin pohdintoja ”Ensin ranut ja sitten vaan painaa menemään – se polttaa ekalla puraisulla – sitten vaan painaa eteenpäin” DB ilman maitoa hieman alle 20 min – Job done. Oli aika puhista – tuskaa. On se tulinen. Se on oikeasti tulinen. Huhujen mukaan Death Burger sisältää Poppamiehen Manala ja Ahjo -kastikkeita. Viimeisessä Hell´s Nightissä oli tarjolla uudistettu resepti, jossa maistuu enemmän tuore chili. Hyvä näin, koska varsinkin tulisimmissa kastikkeissa chiliuutteen maku/haju puskee läpi, peittäen itse chilien maut. Mennään syömään, mikäli haastajia löytyy. Sitä ennen kannattaa kokeilla hieman omia rajoja Poppa-Markon ”varjo DB:llä”

Copycat Death Burger by Poppa-Marko

  • fättii burgeripihvii ja pullat omaan makuun
  • 2 rkl Poppamiehen Ahjo -kastiketta
  • 2 Habaneroa
  • 2 rkl Poppamiehen Savunaga -kastiketta
  • 2 rkl Poppahiemen chilimurskaa
  • EI MAITOTUOTTEITA – SYÖ ALLE 30 MIN.
  • Oikea Death Burger potkaisee hieman pahemmin…

Urheutta ja taisteluhenkeä Helvetinköökin röpöttelijät hakevat täältä: Iron Maiden: Dance Of Death